Ryhmä rulettaa

Eivät geenit vaan porukka määrää,
millainen tyypistä tulee. Ja miksei
määräisi, sanoisi Peter Nyman,
ja miksei sanoisi.

On nimittääin laittamaton todiste
olemassa: Otto-kani ja laumansa
kanoja, johtajana Harri-kukko.

Otto on kääpiökani, joka elelee
kanalaumassa Naantalin suunnalla.
Se hautoo munia, nukkuu orrella,
kuopii maata ja popsii kananruokaa.
Porkkanat saavat hapantua rauhassa,
niitä se ei vilkaise. Otto-kanin tarina
on dokumentoitu ja se löytyy monesta
lähteestä googlaamalla.

Otto ei ole koskaan nähnyt elävää
kania, joten miten se voisi kuvitella
olevansa kani, kun se kerran on
kanalauman jäsen.

Voisi tietysti ajatella, että Oton
tapauksessa ei kyse ole kuin pienestä
kirjoitusvirheestä eikä ainakaan
geenivirheestä. Kas kani on miltei kana.

Otto vaikuttaa onnelliselta ja käyttäytyy
hyvin, mutta millainen lienee hänen
biologinen perheensä ja kotinsa.
Onneksi hänen ottoperheensä on
kunnollinen ja on kuten kanalassa
on elettäväkin.

Hyvien kotien lapsista tulee hyviä,
huonojen huonoja. Teoriaa, karkeata
yleistystä, ehkei edes mihinkään
tutkimukseen pohjautuvaa. Mikä sitten
on hyvä koti, mikä huono, on oman
pohdintansa paikka.

Pikemminkin on saatu sen suuntaisia
tutkimustuloksia, että kotikasvatus
jää kakkoseksi porukan otteeseen
nähden. Tämän tutkimuksen vahvistaa
myös tapaus Otto.

Nuoren kehityksessä onkin
kohtalokasta se, millaiseen seuraan
hän sattuu ajautumaan. Toisaalta,
kodin henki varmaan vaikuttaa siihen,
millaista seuraa nuori tulee
valinneeksi, hyväksyneeksi.
Joka tapauksessa vanhempien on
syytä vähän harjoittaa "vanhempainvaltaa",
mikäli haluaa ohjailla nuoren valintoja.

Tosin, vaikea on puuttua, ellei tiedä,
ja tiedon saanti nuorelta voi olla kiven
alla - eikä moni jaksa kiveä nostaa
tänään, ehkä huomenna. Tosin sitten
"se on myöhäistä nyt", sanoi Sinikka Nopola.
Kyllä vitsa lapsena on väännettävä.
Ei Ottokaan enää nuoruusiässä olisi
sitoutunut kanaksi olemaan, pienenä
poikana se tavoille oppi.