Hetkestä hetkeen

Hetkinen vain, palaan hetken
päästä. Hetki kuuluu kummallisiin
sanoihin, sillä se ei oikeastaan
tarkoita mitään, vaikka sen laadullinen
merkitys on selvä. Sehän tarkoittaa aikaa.
Sen sijaan sen määrällinen merkitys
on epäselvä, todella hämärä.

Ajanlaskussa hetki voi tarkoittaa
lähes mitä vain. Maailmankaikkeuden
mittakaavassa kyse voi olla miljoonista
vuosista, enemmästäkin, piskuisen ötökän
maailmassa ehkä vain sekunnin murto-osasta,
ihmisen aikakäsityksessä - no - se voi
olla melko venyvä juttu. Kukapa ei olisi
pällistellyt jonkin yksinyrittäjän
verstaan oven takana lappua: palaan pian.
Pian kai tarkoittaa hetkistä, pientä hetkeä.

Vapaampaa on puhua hetkestä kuin
sitoa itseään tiettyyn kellonaikaan tai
päivämäärään. Hauskin - ei tosin sillä
hetkellä - tapaus sattui takavuosina kaukana.
Oli tarkoitus saada poromiehen elämästä
hyvä tarina, ja sitä varten piti ajaa tuhat
kilometriä. Tapaaminen oli sovittu
maanantaiksi kello 14. Perille päästyä
ovi oli auki, tuvan penkillä lepäili mies,
mutta ei se, jonka olisi pitänyt vaan
naapuri. Kuulemma tavoiteltava oli
asioilla, mutta palaisi hetken päästä.
Minne meni? Na, tunturin taakse.
Oliko puhetta, koska palaa? Pian, ehkä
jo tänään tai huomenna, jos saa hoidetuksi
asiat. Tunteroinen pari meni ootellessa,
mutta tuhannen kilometrin matkalta
ei tyjin toimin tietenkään ollu syytä palata,
aina löytyy suunnitelma bee, see tai dee ja
niin edelleen, mutta se on jo toinen tarina.

Hetki lyö, viime hetki lyö, lauloi Kirka,
ja tahtoi kellon seisahtuvan. Aika on
suhteellinen käsite, eikä hetkelle ole
olemassa selkeätä  määritelmää. Miltei
käsittämättömiltä tuntuvat tieteilijöiden
laskelmat ajan suhteellisuuksista ja
kaareutumisista ja ties mistä vaihtuvista
nopeuksista ja avaruuden kummallisista
ilmiöistä.

Arkimaailmassakin on jokainen saanut
kokea,  miten ajan kuluminen vaihtelee.
Odottavan aika on pitkä. Miten nopeasti
aika kuluukaan, kun on hauskaa. Voi
sentään, miten eläkeläisellä on kiire, ei
tahdo aika riittää.

Sininen hetki on hetkistä romanttisin,
vaikka luulisi sen olevan pelottavin.
Se on hetki kahden ajan välissä, päivän
ja yön, siirtyminen valosta pimeään.
Päivän koiton hetken taas luulisi olevan
hetkistä iloisimman, kun siirrytään
pimeästä valoon, yöstä päivään. Juuri
ennen sitähän on koettu vuorokauden
kylmin hetki. Uuden päivän alku voi
merkitä pelättyä totuuden hetkeä, tai
toisaalta tuoda helpotusta ja toivoa.

Suden hetki loihtii mielikuvituksen
liikkeelle. Hetket ennen sarastusta ovat
hyytäviä. Ihmisen alkuhämäristä asti on
suden hetki ollut salaperäisen kauhea.
Aamuyön tunteina voi tapahtua mitä
vain. Sudet ovat liikkeellä, ainakin
kuvaannollisesti, ja ihminen on
haavoittuvimmillaan.

Hetkinen, lähetyksessä on katkos. Riittääkö
hetki jääkaapilla käymiseen, kannattaako
istua ja odotella vai pistäisikö telkun kiinni
ja menisi tekemään hetkeksi jotakin järkevää.
Hetki voi kyllä alkaa täsmällisesti, mutta
sen loppu on määrittelemätön. Hetken
pituuden tietää vasta sitten, kun se on loppunut.
Tietääkö sitä edes hän, joka sanoo: hetki vain.