Poikkeuksellinen päivä

Päivämäärä 111111 ei ole nostattanut
sen kummempaa hälyä, vaikka se on
todella poikkeuksellinen. Eihän vastaavalla
tavalla muodostuvaa numerosarjaa enää
koskaan tule eikä toisaalta tämmöistä
numerosarjaa ole ollut aiemmin kuin kerran,
joskin sitäkin komeammin ja täydellisemmin.
Se oli 900 vuotta sitten eli 11111111,
yhdestoista marraskuuta vuonna
tuhatsatayksitoista. Ehkä kivoihin sarjoihin
voitaisiin kelpuuttaa myös ensimmäinen
ensimmäistä samaisena vuonna eli A.D.1111.
Se tosin olisi oikeastaan 01011111. Samoja
sarjoja tosin löytyy ajalta ennen ajanlaskun
alkua, mutta niitä ei lasketa.

Sen sijaan tulossa on semmoinenkin
päivämäärä, ehkä, kuin 222222, siis
toinen toista kaksituhattakaksisataa
kaksikymmentäkaksi, mutta tarkkaan
ottaen sekään ei ole ihan täydellinen,
koska se pitäisi kirjoittaa 02022222.
Tulossa on tietysti myös kolmas
kolmatta kolmetuhattakolmesataa
kolmekymmentäkolme ja niin edelleen,
nollilla koristeltuina tosin nekin.

Ellei oteta huomioon joitakin, tai ehkä
runsaitakin avioliiton solmimistapauksia,
niin noteeraukset tällä kertaa ovat vähäisiä.
Olisi nyt ainakin kuvitellut, että esiintyisi
muutama maailmanlopun ennustus
tai ainakin jokin muu jännä "nostradamus"
(Nostradamus, Michel de Nostredame,
lääkäri ja astrologi, hurja ennustaja 1500-luvulta).
Toisaalta, ehkä niitä on ollutkin, mutta eivät
ole kiirineet blogistin korviin tai sitten niitä
ei ole sen kummemmin julkistettu suurelle
yleisölle - ne ovat jo menettäneet
uutisarvonsa. Eivät edes meteorologit
voineet ennustaa tälle päivämäärälle
säätyypin muutosta, vaikka tätä ykkösketjun
perjantaita edelsi torstain täysikuu.
Viikkotolkulla jatkunut "kevytsyksy" pitää
pintansa, pakkasia saadaan odotaa.

Ei ole edes onnistuttu julistamaan sitä,
merkitseeko numerosarja onnettomuuksia
vai onko se kaikenlaisen menestyksen
sarja. Ainakin siinä on paljon ykkösiä.

Nämä ajat eivät taida olla otollisia normaalista
kouhkeesta poikkeavaan mielikuvituksen
ilotulitteluun, kun mitään isompaa hälinää
ei ole kuulunut. Ei ole järjestetty tempauksia,
ei ennustettu taivaan putoamista niskaan,
ei marssittu kummallisten asioitten
puolesta tai niitä vastaan eikä edes
kampanjoitu nykymenoa vastaan - ei mitään.
Ainoastaan politiikassa on myllerrystä,
mutta siinä ei ole mitään poikkeuksellisuutta
muihin päivämääriin ja numerojanoihin nähden,
semmoistahan sillä elämänlohkolla on ollut
aina, sekoilua.

Ehkä kaikenlainen melskaaminen ja
keinotekoistelu on jo niin arkipäiväistä,
että mikään ei enää ole mitään eikä mikään
enää kiinnitä huomiota. Kauhuelokuvat
ja science fiction ovat kalunneet jo kaiken
mahdollisen, joten mikään ei enää täräytä - ei
edes se suomalainen kaveri, joka oli
tatuoinut silmämunansa mustiksi ja
kiinnittänyt sarvet otsaansa. Animaatio
ja kolmiulotteisuus ovat loihtineet ihmeet
olohuoneisiin, tietokonepelien uskomaton
maailma ovat lastenkin arkipäivää, melske
ja jumputus saartavat kaikkialla.

Toisaalta tiedetään, että todellisuus on tarua
ihmeellisempää, tai jopa totuus on luultua
kammottavampaa. Teevee on täynnä mitä
oudompia tositv-ohjelmia, mikään sodoma
ei enää hätkäytä, ja osallistujilta ja niiltä
harrastajilta, jotka tositeeveitä tillottavat,
on toden ja sadun raja tosi hämärä. Epätoivoisesti
julkisuuteen pyrkivien keinot ovat mitä
tautisimpia ja hörhöjä pyörii joka puolella.
Kuka enää tietää, mikä on normaalia - onko semmoista.
Ei maailmanlopunmarssi saisi enää ketään
katsomaan, tuskin marssimaankaan. Onneksi.

Ehkä tämä päivämäärä on lopulta vain yksi
monien muiden päivien joukossa ja ykkösjanan
painoarvo jääkin painetuksi arvoksi eli semmoinen
viivoitus on lähinnä mukava kaiverrus sormuksessa,
päiväys kirjeessä, päiväkirjassa, blogissa...