Helposti hyvää

Helposti hyvää, maukasta mutkattomasti,
vaivattomasti, nopeasti, edullisesti...huihai.
Mikä ihmeen vimma on, että kaiken on
oltava helppoa, nopeata, vaivatonta ja
halpaa. Ei edes töissä tarvitse olla kivaa,
kuten muuan entinen kollega aina
muistutti - ei ainakaan liian kivaa, jottei
mene pelkäksi hauskan pitämiseksi.

Nykyinen itsekkyyden ja narsismin
kulta-aika suosii helppoutta ja iisiä
menoa, ja palvoo ulkonäköjuttuja.
Outoa ja ristiriitaista kyllä, kukaan ei
silti osaa katsoa peiliin.

Mainokset ja ohjeet ovat tulvillaan
kivoja määreitä, houkuttavuuksia,
kuten vaikka halvalla hyvää. Kaiketi
pitäisi korvalehdelläänkin tajuta, ettei
vaivattomuus tai edullisuus takaa laatua,
hyvänmakuisuus ei senkään pitäisi olla
pelkkä suositus. Koukutus kätkee aina
ansan, sokerikuorutus vaaran - millainen
se ansa tai vaara kussakin yhteydessä ja
kenen kannalta sitten onkin.

Kun ruoka on nopeasti valmistuva ja
"makealta" maistuva, kyse on harvoin
laatuisasta tai kovin terveellisestä ravinnosta.
Etenkin lasten ruoissa tämmöisiä määreitä
voisi kavahtaa.

Jos esine on helppokäyttöinen, sen
rikkoutuminen on kohtalokasta, ei ole
varaosia; laite on kerrasta kaputt. Jos joku
on halpa, voiko se olla hyvä.

Halvalla hyvää on yhtä järkeenkäyvää
kuin hyvällä halpaa - noin siis yleisesti
ottaen. Joskus kai voi tapahtua, että
hyvää saa tasapainoisella hinta-laatu
-suhteella, mutta todella harvinaista
olisi saada hyvää halvalla.

Miksi siis haikailisi halvan perään.
Valistunut arvaus - tai pikemminkin
katkera kokemus - sanoo, että halpa
tulee kalliiksi. Mitä ohuemmassa kunnossa
lompakko on, sitä tarkemmin sen sisältöä
on syytä varjella. "Osta heti, tavaraa vain
rajoitettu erä"; kenenkähän etua myyjä
siinä tarkoittaa. Malttia kehiin, niin
tarvittaessa pystyy rysäyttämään kiinni
kalliiseenkin laatuun.

Vaihteeksi voisi kokeilla vaivannäön
nautintoa, joka toisi mukanaan olemisen
arvostusta. Voisi harjoitella - ellei nyt
kokonaan niin ainakin joissakin asioissa -
entivanhaista tyyliä, joka pohjautui mielikuvitukseen,
kierrätykseen, pennittömyyteen ja rohkeuteen.
Mitään ei saanut ilmaiseksi, helppous oli
vain haave ja osaamattomuuteen ei kukaan
voinut tuudittautua. Kaikki tehtiin omin
käsin, ruoka rakennettiin perusaineista,
kankaat käytettiin moneen kertaan, kodin
puhtaus löytyi muilla kuin kemiallisilla keinoilla
ja kauneus, sehän oli saunapuhtautta ja
rehellistä mieltä. No, nykyäänkin kauneus on
katsojan silmässä.

Halpahelppokriittisyys kuulostaa fiksulta, mutta
eri asia on ladella teorioita kuin noudattaa niitä.
Mikä lie Rousseau vai kuka viisas taannoin
tokaisi, että tehkää niin kuin sanon, älkää
kuten itse teen. Sama vaiva ryynäsellä.