Hyvästijätön haikeuden tuntee
jokainen, mutta myös sen, miten
joskus on hauskaa lopultakin
jätellä hyvästit.
Hauskaa on hyvästellä kaikki se,
mikä on käynyt rasittavaksi,
tullut ylimääräiseksi tai jäänyt
kuvioon epätoivottuna. Helpottavaa.
Soromnoo ja siitä poikki, hellurei
ja silleen.
Helppoa, kun se osuu kohdalleen,
mutta kun yleensä ei osu. Ihmisen
elämä on enemmän haikeata kuin
hauskaa, mitä tulee luopumisiin ja
hyvästijättöihin.
Luopuminen kai alkaa jo syntymästä,
kun luopuu kohdun turvasta. Täyteen
aikuisuuteenkin kehittyminen on
luopumista, vaikka tilalle tulee paljon
muuta - se on kasvamista. Elonkaaren
"tällä puolen" alkaa todellinen
hyvästijättöjen jatkumo, ensin pala
palalta huomaamatta, sitten sen äkisti
äkkää, että hei, tässä mennään ja
koko ajan yhä enemmän jää taakse.
Luovutaan lapsuuden selkeydestä,
saadaan tilalle oma vastuu, jää
taakse vanhemmat ja koti, tulee
omat ystävät ja tulevaisuus, tulee
voiman tunto. Sitten sen menettää,
tilalle tulee epäilys, usko hapertuu,
menettää ystäviä, on jätettävä
jäähyväisiä omaisille, terveys alkaa
pettää, yhä enemmän ikäluokkaa
näkyy katoavan, tilalle hiipii
herkkyys kyynelille, jokainen
murhe, vaikka kaukainenkin,
nostaa esiin aiemmat murheet,
omat ja lähelle osuneet.
Kun hyvästijättöjä on enemmän kuin
tervetuloja ja huomenen toivotuksia,
samalla taakse jäänyt rikkaus
enenee. Mielen omaisuus kasvaa,
sen myötä ymmärrys ja anteeksianto.
Ankaruus antaa tilaa armolle.
Kuluneen vuoden viimeinen päivä
on perinteisesti taakse katsomisen
hetki. Päiviä oli paljon, tapahtumia
myös, suurina ja pieninä kuvioina,
siinä välissä ihmisriepu. Kaduttaako,
voiko olla tyytyväinen, mahtuuko
vääryyttä ja uhrautumista, onnea ja
vahinkoja, ilahtumisia ja ilahduttamisia,
elämän lahjoja ja - menetyksiä.
Kaikkea tätä, mutta mitään ei voi
muuttaa menneestä.
Vanhan vuoden hyvästijätössä on
juuri se tuska, että mikä meni, on
peruuttamatonta.
Tapana on toivottaa hyvää uutta
vuotta vuoden vaihtuessa ja hyvää
jatkoa vuoden vaihteen jälkeen.
Hyvän uuden vuoden toivotus kuittaa
kuluneen, jota on turha enää siinä
vaiheessa vatvoa. Sen sijaan hyvän
jatkon toivotus sisältää toiveen,
että vanhasta viisastuisi niin, että
seuraavan vuoden vaihteessa ei jäisi
kaduttavaa. Olisi opittu jotakin.
Vuoden vaihtuminen siis on erityinen
hetki: siihen sisältyy sekä hyvästijätön
haikeus että hauskuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Hyvin olit tiivistänyt elon kulun, kaikki on murentumista. Vanhuudessa ainoa aito asia on kokemuksien karttuminen, siksi luopuminen on niin vaikeaa, taitoa ja ymmärrystä olisi, muttei voimia.
VastaaPoista