Ensisato saatu

Puhtaan pohjolan satokausi alkoi jo - talteen
on saatu ensimmäiset aarteet.

Hiirenkorvien hätinä ehdittyä peukalonkynnen
kokoisiksi oli kiire keräillä muhkea kasa lehtiä
kuivumaan. Koivunlehtijauhe sopii käytettäväksi
lähes missä vain salaatista keittoon, teestä
koristeeksi vihannesten päälle. Koivunlehtien
keruulla olikin jo hoppu, mutta parhaan sadon
kausi jatkuu vielä pohjoista kohti. Kun
pääsemme juhannuksena Tenon varrelle,
hiirenkorvavaihe siellä on vasta kehittymässä
pikkulehdykäisiksi.

Toinen alkukesän arvokkaista anneista on
nokkonen. Vanhan kansan monirohdos ei
kosta poimijalleen: likikään jokainen nokkosenoksa
ei polta kättä, joka sen noukkii. Nokkosenlehti
kuivuu lähes itsekseen, ja samalla siitä häipyy
"pisteliäisyys". Kuivahtaneen lehden voi panna
suuhun pureskeltavaksi kuin purkan.
Monikäyttöisintä nokkonenkin on jauheena - katso
koivun käyttövivahteet lisättynä kastikereseptillä.

Puhtaimmat koivunlehdet löytyvät vesaikoista
etäällä teistä, mutta Lapissa riittää metsäteitä,
joiden reunamien vittikoita eivät autojen päästöt
rasita. Tosin tämän kevään vitsaus näyttää olevan
kirvakkuus; kirvoja on niin paljon, että niillä voisi
värjätä lankasatsin.
Koivun rikkaus on parasta kasvukauden alussa,
mutta toki lehtiä passaa popsia puista suoraan
suuhun pitkin kesää, vaikka maku laimeneekin ja
puisevoituu.
Sen sijaan nokkonen on kerättävä ennen kukintaa.
Kasvupaikallakin on väliä: ei varjoisista reheviköistä
eikä ainakaan hyyskän liepeiltä.

Maitohorsman "parsat" ovat nyt parhaimmillaan.
Niitä voi silputa salaattiin semmoisinaankin,
mutta ne voi myös ryöpätä (oheisvalkuainen eli
mahdolliset pisteötökät kuolevat ja huuhtoutuvat
pois) - kumpikin menetelmä tuo alkukesän
ruokapöytään hienon lisän. Muutaman minuutin
keittämisellä maitohorsman versoista tulee
tankoparsan veroista herkkua, kuumien versojen
päälle nokko voita ja aquí tiene!
Kun lehdet vähän kasvavat, niitä otetaan kuivamaan,
jauhetaan monikäyttöiseksi jauhoksi tai rutistetaan
teenlehdiksi. Kukat käyvät juomaksi, juuret jauheeksi
leipään....

Puhumattakaan muista luonnon yrteistä ja annista -
lista on lähes loputon. Pohjoisen puhtaus ja
kesäyön valo korvaavat mainiosti etelän pitkän
kasvukauden.

Kunhan näistä kylmistä päästään, uskaltautuvat
korvatkin kurkkaamaan (tai siis kuulostelemaan)
hakkuuaukeilla (kolme vuotta sitten auratuilla ja
istutetuilla), ja näin voitaneen myös sienikausi
julistaa alkaneeksi.