Helpotusta helteeseen

Usein toukokuussa koetaan jakso, joka antaa
makustella kesän tuntuja. Tällä kertaa saatiin
kunnon helteet - Lapissakin elettiin kuin
etelässä muutama päivä, oli kuumempaa
kuin Sipoossa, puhumattakaan Urjalasta.

Vaikka SAK yrittää meille vakuuttaa, että
saavutettu etu on loukkaamaton suure, niin
luonto pistää asiat järjestykseen. Mikään ei
ole pysyvää, ei edes helle. Nyt sataa, mittari
romahti kerta heitolla 10 asteeseen, siis
puolentoistakymmenen rinkulan pudotus
kerralla. Hyvä. Karvalakkikansa tarvitsee
helpotusta helteeseen. Toisaalta, päästään
tokaisemaan, että tässäkö tämä sitten oli, ja
että selvä se, syksyä kohti mennään.

Että on kalsaa, ei hätkähdytä lintuja, jotka
karjuvat täyttä kaulaa reviiriään ja soidintaan.
Ohjailevat samalla ihmistä tarkistamaan
vuorokausirytmiään: kun sirkutus ja helkytys
alkaa jo aamuviidelta, niin pikkutunneilla
tyynyn puoleen kallistuneella ei aina tahdo
thai riittää, siis hymy. (Tosin nyt taitaa hymyn
maa olla murheen laakso, joten täytynee tuon
thain "merkitys" ainakin joksikin aikaa vaihtaa.)

Tapio sai onneksi ison maalausurakan, pation
ja sen väliseinien sutimisen valmiiksi auringon
aikana, ehtivät kuivahtaa. Nyt ovat taas upeat
ja sietävät säitä.
Köynnöskrassin ja hajuherneen siemenet
itävät poteissa, pikkuisen jo kurkkaavat, samoin piooni
ja raparperi, pari villiviinin tainta on ostettuna, josko
semmoiset näillä karuilla leveyksillä pärjäisivät. Kunhan
näistä kalsoista selvitään, alkaa näyttää toiveikkaalta.

Keväällä, kasvun kynnyksellä, on aina jännää
odotuksen aikaa. Toukokuuta voisi luonnehtia
mahdollisuuksien äidiksi.