Välihousut viikkaukseen

Haikeat hyvästit jouduin heittämään pilkkijäille
sunnuntaina. Pakko myöntää, että talvi on ohi ja
välihousut on viikattava odottelemaan seuraavia
lumia.
Muutama siika vielä tarttui mormuun lauantaina ja
sunnuntaina, jolloin jää alkoi jo notkua. Hyvin
pääsi avannolle, mutta neljän tunnin reikäsession
jälkeen rantaan paluu oli jo taiteilua. Loppuja
toukkia en kuitenkaan malttanut vielä hävittää;
piskuinen toive on, että vaikka järven jäät
alkoivat olla jo "kiusallisessa" kunnossa, vielä
toivona on Kemijoella pyyntilahdukan
kunto; ehkä siellä voisi vielä käväistä
koettamassa muutamaa avantoa. Tai sitten ei.

Nyt alkaa jakso, että ullivesi valtaa ojat ja valuu
avonaisilta rannoilta jään alle, kalat säikkyvät,
joten vaikka lankun avulla rantasulan pystyykin
ylittämään ja pääsemään tukevalle jäälle, kala
ei oikein enää innostu. Siis turha sinne on
mennä riskinottoon.

Kun talvi loppuu, mutta kesä ei ole vielä alkanut,
on välikausi. Ei auta kuin jäädä kirjaamaan
talven sattumia ja suunnittelemaan kesän touhuja.
Kummasti ihminen osaakin sopeutua. Siinä auttaa
se, että pohtii tekemisensä etukäteen - ikään
kuin siirtyy aikamatkalla tulevaan. Vähitellen
tulevasta innostuu, ja näin on helppo jättää
taakseen jakso, joka aina tuntuu jääneen vajaaksi;
siis ei ehtinyt, jaksanut tai vain saanut aikaiseksi
kaikkea, minkä ehkä oli aikonut haluta tehdä.
Heh heh, minulta se käy helposti, siis aiottujen
meinailuiden yrittäminen saada aikaiseksi...

Turhapa eilisen tekemättömyyksiä on enää pohtia
siinä vaiheessa, kun jo huomista suunnittelee.
Jos joku pilkkiretki hupenikin räkätaudin
sairasteluun, niin nyt jo mieli matkaa kohti
avovesikauden iloja. Kun paatin saa vesille, niin
nokka kohti järventakuisia ottipaikkoja.

Toukokuuhun mennään, ja tätä välikauden orpoa
oloa helpottavat linnut, joille on pantu likimain
20 pönttöä. Talvilintuja on ruokittu läpi talven
ja tämä varmisti, että lintukuorot karjuvat nyt
mökin tienoilla täyttä kaulaa. Mieluisaa "mölyä".
Muuttolintujen vahvistusjoukot ovat
nekin saapuneet kohta kaikki, ehkä vielä
kirjosieppoja on saatu odotella. Muut ovat jo
vahvistamassa ruokintapaikalla itseään ja
aloittelevat soidinlaulujaan.

Post scriptum: Kemijoki ei pettänyt - vielä kerran
pääsimme pudottamaan mormua jään alle tiistaina
4. toukokuuta. Saapas vähän upposi, mutta syönti
oli ärhäkkä hetken aikaa. Pari tuntia vierähti
mitä upeimmassa kevätillassa täyden terän
paisteessa. Nyt pystyy panemaan pilkkivehkeet
kesälepoon. Sma