Kivasti kohti kevättä

Talitintit kailottavat minkä kurkusta saavat
ja yrittävät vakuuttaa, että kevättä tekee.
Jotta niiden viestiä uskoisi, on katsottava
almanakkaa. Jos näet katsoo ympärilleen, uskoo
olevansa jossakin napaseudulla - koko maisema
on valkoinen, eikä riitä, että se on valkoinen,
se on paksu ja valkoinen. En ole ikunani nähnyt
näin paljon lunta. Tapio käväisi mökillä panemassa
kuivalihan roikkumaan ja kertoi, että mökki on
puoliksi lumen alla. Hyvä puoli siinä on, että
lumi on säilyttänyt tuvan lämpimänä ja pitänyt
peruslämpöä yllä tavallista halvemmalla.
Patiolla oli lunta minua miltei vyötäröön asti
(tosin vyötäröni ei ole kovin korkealla) - kunnes
kiirastorstaina tuli lauha ja jyrkän
peltikaton lumimassat päättivät romahtaa
kerralla maahan, ja sitten lunta olikin jo
hartioille hartioille asti. Oli uskomattoman
kova jylinä, kun koko rivitalon pituudelta
kumisi metrinen massa alas.

Elämyksellistä on siis ollut siellä ja täällä;
tämäkö on sitä "sadevesi-ilmiötä", kun koko
talven seutu on menty erikoisissa merkeissä.
Ystävien Kanarian reissulla satoi rankasti, kuulemma
60 tekoallasta täyttyi, myrsky teki tuhojaan, ja
huippuna maanjäristys naapurisaaren rannikolla.
Sillä välin Lapissa kärvistelimme jopa 40 asteen
pakkasissa, lumimassat nousivat historiallisen
paksuiksi, ja lisää satoi koko ajan. Nyt odotellaan
historiallisen runsaita tulvia.

Matkailu on mahtavaa, mutta aina tulee silti
huokaiseeksi helpotuksesta, kun reissumiehet
palaavat terveinä kotiin.

Väitetään, että hyvin suunniteltu on puoliksi
tehty. Pätisikö tämä matkailuunkin, ei rähjääntyisi
jos ei reissaisi muuten kuin virtuaalisti, ei ruppa
eikä lompsa.