Hirveä herkkuhamstraus

Lapin kesän voi summata antoisaksi tälläkin kertaa,
vaikka kevään korvat ja kesän hillat jäivätkin saamatta.
Kaiken korvasi loppukesän herkkutattisaalistus. Se oli
uskomatonta, lähes mahdotonta, herkkutatti-invaasio
oli mielikuvituksellinen; niitä oli kasoina, rykelminä,
puskina, täplikköinä, osa leprahtaneina, osa pontevasti
vielä pyrkimässä pintaan. Metsät pullistelivat miljoonista
tateista, joista tosin valtaosa oli mennyt yli tai tullut
porojen popsimiksi. Jäi siitä meillekin silti ihan riittävästi,
vallan yllin kyllin. Kolme reissua teimme kangasmetsiin,
ja sienikopat natisivat painostaan. Arvioimme, että
raahasimme metsistä kaikkiaan lähes 40 kiloa raakatattia;
sopivasti ehdimme ennen yöpakkasia.













Herkkutatti kaipaa putsausta, tietty, kuten muutkin
sienet, mutta saldoksi jäi kuitenkin tuhti määrä,
jota kuivasimme vuorokausikaupalla. Yhteen
kuivurilliseen mahtuu kerralla aina kuusi pellillistä
siivutettua sientä, ja lasteja kertyi puolensataa. Yleensä
asettelen sienen siivut sievästi ritirinnakkain, mutta
nyt oli lastattava kasaan niin paljon kuin mahtui.
Otin riskin, että kuivuvatko, mutta kuivuri oli tehokas
ja tulos hyvä. Lopullinen sienimäärä kutistui tietysti
murto-osaansa tuoreesta tavarasta.

Kaikkea sientä ei sentään pantu kuivurin kautta
säilöön. Iso osa upposi siltsillään paistinpannun kautta
mahaan. Aika hyvä "talsi" sekin, herkku jää kivasti
muistuttamaan itsestään, siis vyötärölle.















Kuulostaa hurjalta, ja syystäkin voi tattisessiotamme
kutsua tattiriemasteluksi, ellei ihan taisteluksi - semmoiselta
syöksähtelymme pitkin pötkin sinne tänne metsissä
tattien saalistuksessa on täytynyt näyttää.

Upeata sienijuhlinta kuitenkin oli tänä syksynä. Hyvä
sitä on muistella pitkin talvea, kun ropistelee kuivattua
sientä mausteeksi murekkeeseen, munakkaaseen,
keittoon, kastikkeeseen, jopa salaattiin - rajana on vain
mielikuvitus.

Hyvällä omalla tunnolla saalistamme kaikkea, mitä
Lapin upea luonto tarjoaa. Vuodet vaihtelevat ja kannat
myös. Yhtenä vuonna tarjolla on rutkasti yhtä, mutta
hakusessa on toinen - ja päin vastoin. Ei siis tarvitse
ujostella, vaikka äkkiseltään vaikuttaisikin ahneelta.
Varastoida kannattaa, jos vaikka tulisi piiritys. Ja
nälkähän ihmiesrievulle tulee aika ajoin muutenkin.

Ei yksittäinen noukkija laajassa erämaassa paljon paina.
Lisäetuna on, että lappilaisessa luonnosta kerätty tai
kalasteltu tuote on niin puhdasta kuin Suomesta
suinkin on saatavissa. Luomujen luomua.