Vuoroin vieraissa

Vuodenkierron taitekohdissa
aina seilaa mietteestä toiseen:
missä olisi mieluisinta asua,
pohjoisessa vai etelässä.
Suomi on pitkä maa, ja se
korostuu keväinsyksyin.
Mutta ei hätää, vuoroin
vieraissa, eli toisaalta ja
toisaalta. Kun yhtäällä
on yhtä, on toisaalla toista.

Näin keväällä kuulostelee
kadehtien, miten etelässä jo
kukkivat tulppaanit,
ja jossakin on ajettu jo niin
pitkää ruohoa, että ei ole
tahtonut leikkuriin mahtua.
Täällä pohjolassa vielä
köllöttää lunta kasoissa,
ei ole vielä jaksanut kaikki
sulaa, ja tuulet ovat olleet kalsat
ja kelit kylmät. Tulvat ovat
vielä paikoin nousussa,
paikoin jo pysähtyneet, maa
on tasaisen ruskeaa, kuollutta,
mistään ei pilkahdakaan
vihreätä. Sentään on jotakin:
puiden silmut ovat jo
lupaavasti paisuneet.
Lapin kesä tulee neljä viikkoa
myöhemmin kuin maan
eteläisen osan, mutta kun aika
sitten koittaa, kesä suorastaan
"räjähtää" vauhtiin. Jos etelässä
talvi lopahtaa lyhyeen ja kevät
kestää pitkään, niin Lapissa
talvi muuttuu kesäksi viikossa.

Voi sitä suven kauneutta,
kirkkautta  ja valoa, joka ei
sammu ollenkaan. Yötön
yö hellii lappilaisia ihanasti.
Utsjoella alkoi yötön aika jo
monta päivää sitten, ja kohta
napapiirilläkin. Yöajan valo
on ihmeellistä, varjotonta,
salaperäistä, yön äänetkin
kuulostavat oudoilta, kuin
oltaisiin toisessa maailmassa.

Heinäkuussa tosin jo alkaa
pimentyä, ja elokuu esittelee
usein jo hallaakin. Syksy saapuu
Lappiin, kun etelässä vielä
kesätellään. Haikeana eteläläisten
kuvia ja juttuja kuuntelee.
Sentään syksyn värikylläisyys
kohtelee koko maata
tasapuolisesti. Eipä silti, Lapin
maaruska on vertaansa vailla.

Taas pohtii, onko hyvä niin
vai näin. Jos syksy tuleekin
pohjoiseen aikaisin, niin eipä
aikaakaan, kun se verhoutuu
valkoiseen, ja talvea kohti
mennään rivakasti, valon
tunnit hupenevat nopeaa
tahtia. Lopulta aurinko tuskin
enää näyttäytyy, mutta pohjoisen
kaamos löytää aina jostakin
valoa - toisin kuin etelän kaamos,
joka on hirveän musta.

Vuoden pimeimpänä aikana
etelässä saadaan auringonvaloa
monta tuntia, mutta usein
maa on lumeton, ja musta imee
valon. Napapiirin korkeudella
aurinko näyttäytyy vain tunnin
pari, mutta valkea maa pehmentää,
ja aina jostakin kajastaa.
Taas ajattelee, että onpa hienoa,
kun saa asua pohjoisen puhtaissa
lumimaisemissa eikä tarvitse
rämpiä loskassa ja ravassa.

Ruohon sanotaan olevan
vihreintä aina aidan toisella
puolella, mutta pohjoisen ja
etelän hyviä puolia pohtiessa
ainakin joskus tuntuu, että
kyllä ruoho sentään on upeinta
aidan omalla puolella.

Kevään kivaa kujerrusta

Pitkän pimeän jälkeen tuntuu, kuin
valon määrä kasvaisi kohisten,
kirjaimellisesti, kun luonto
vähä kerrassaan "herää".
Kummallista, miten syksyllä pimeys
lisääntyy nopsaan pysyäkseen
pitkään, mutta annas, kun päästään
helmi-maaliskuulle, päivä pitenee
ripeästi. Nyt huhtikuussa valo
suorastaan kimaltaa - tai siis
hanget kimaltavat, illat valkenevat.
Kevään "nousuhumalan" kruunaa
kujerrus.

Pehmeiden hankien aikaan saattoi
kuulla varovaisen äännähdyksen
sieltä tai täältä, mutta muuten
hämärissä oli hiljaista. Nyt kun
valon määrä kasvaa nopsaan,
äänten määrä lisääntyy samaa
tahtia.

Muuttolintuja on bongattu jo
viikkoja, ja mökillekin ilmestyi
jo urpiaisparvi. Peipoista ei vielä
täällä ole ollut havaintoa, mutta
talvehtijat ovat olleet näkyvästi
ruokintapaikoilla.

Kun oli tosi kylmä, hömötiaiset
olivat rohkeina, eivät turhaan
kuluttaneet energiaa paetakseen.
Talitintit, sinitiaiset ja hömpyt
kävivät kilpaa oravan kanssa
laudalla. Kaipasi vain punatulkkuja,
mutta riemu oli suuri, kun pari
päivää sitten yksi pariskunta
vieraili syömäpaikalla.

Nyt ovat tulleet jo joutsenetkin;
tulee jotenkin alkuvoimainen tunne,
kun etäältä alkaa kuulua törähdyksiä
ja hetken kuluttua uljas lintupari
lentää yli kohti pohjoista. Upeata,
taas on talvi takana ja valkeat
linnut palaavat.

Metsäkanalinnut melskaavat
jo perinteisillä soidinmaillaan;
pilkkimies niitä voi onnellisena
kuulostella. Lähisaaressa
krookahtelevat korpitkin,
kevätrinnoin.

Kun muuttolinnut vähitellen,
kukin laji vuorollaan, saapuvat
pesintäseuduilleen, on konsertti
valtava. Vihellysten kirjo on
rikas, kuoron yhteinen melu
on lähes kakofoniaa, mutta
mieluisaa sellaista. Aurinko tuskin
ehtii kurkata, kun meteli jo
alkaa. Nautinnollistahan se
vain on.

Sitten äkisti, kaikki vaikenevat.
Pesintä on alkanut, kesä on tullut.