Pakkoroolia pikkuisille

Jokin on ihmiskunnassa vialla, kun lasta
käytetään kuin tanssivaa karhua. Lapsi
oppii nopsaan kuin koira, jota palkitaan
herkkupalalla. Hän oppii, että kun hän
keikistelee ja ketkuttelee, niin aikuiset
ihastelevat.

Lapsi "puetaan pelleksi" ja aikuiset
hohottavat ympärillä. Viattomuus
vääristyy.

Pieni hollantilaistyttö herätti
maailmalla ihastusta, kun hän
lauloi ooppera-aarian muuntamalla
äänensä muistuttamaan aikuisen
naisen ääntä.

Hyvällä syyllä voi kysyä, millä
perusteella ihasteltiin. Sehän kuulosti
kaamealta, vaikka olisikin pannut
silmänsä kiinni välttyäkseen
lapsiesiintyjän ulkonäön ja äänen
luomalta ristiriidalta. Toki aika
ajoin ääni soi, mutta kaikessa
kuului kehittymättömyys - myös
sisällöllisesti. Aariahan kertoo
nuoren naisen halusta kuolla, mikäli
tämä ei saa rakastamaansa miestä.
Herranen aika, 9-vuotias laulamassa
tämmöistä, kun pitäisi olla hoivaamassa
halinallea.

Suomalaisprofessori ottaa esille ihan
oikean huolen: tytön äänikin on saattanut
jo vaurioitua.

Jos asia kärjistetään, aihetta voi tarkastella
laadullisesti, vaikka määrällisesti kyse
on ihan eri luokan asiasta. Oikeastaan siis
kyse on lapsen hyväksikäytöstä, mikä
tarkoittaa "pahaksikäyttöä", pahoinpitelyä.

Lapsen vaurioittamisen pitäisi olla
kriminalisoitu - tai laissa ainakin jollakin
tavalla otettuna huomioon - muissakin kuin
vain törkeimmissä rikoksissa. Eräänlaista
"pedofiliaa" ovat kai kaikki teot, joilla
vaurioitetaan lapsen normaalia kehitystä.

Aikuiset estävät lapsen normaalin kehityksen
ostamalla pikkuttytölle bikinit, panemalla
taaperoita "kauneuskisoihin", opettamalla
meikkaamaan tai viemällä lapsia rankkoihin
treeneihin, kannustamalla tai jopa pakottamalla
jatkuvasti kilpailemaan pärjäämisestä, suosiosta
ja toisten voittamisesta tai nujertamisesta
keinolla millä tahansa. Jos isät tappelevat
keskenään pikkupoikien jääkiekko-ottelussa,
niin ollaan jo pahasti vialla.

Kun muut ipanat on päihitetty, on onnistuttu!

Huh, kun pikemminkin pitäisi palkita siitä,
että lapsi tekee kehitysvaiheelleen soveltuvia
asioita. 9-vuotiaan pitäisi kai vielä olla
kiinnostuneempi nukeista tai lennokeista
kuin kuolemaa haikailevista aarioista,
noin yleisesti ottaen.

Tosin, aina on poikkeuksia, onneksi, ja tämä
pitää oivaltaa, tunnistaa, antaa tilaa eikä
tukahduttaa. Maailmasivu kai on ollut aikuisten
halua päteä lasten kautta; ehkä ilman tätä halua
ei meillä olisi lapsinerojen luomaa riemua
vaikkapa musiikista.

Lienee se kuuluisa "veteen piirretty viiva" siitä,
milloin kyse on lapsen nerouden oivaltamisesta,
milloin kyse on lapsen kehityksen vaurioittamisesta,
siis silkasta pahoinpitelystä.