Milloin mitenkin

Tällä tarinalla on ontuva otsikko,
mutta miten muuten voisi tiivistää
seuraavan seikan: ihminen on
ristiriitaisuuksien kimppu.

Loppuun naurettu esimerkki
on tyypistä, joka ajelee
ristiin rastiin noukkimassa
edullisimmat tarjoukset.

Tuttua touhua kaupassa
on tutkia tarkkaan, mikä
ruokatavara on kevyttä,
missä on vähän rasvaa,
missä ei ole lisättyä
sokeria, minkä väitetään
olevan terveellistä. Siis
valitaan kevytjauhelihaa,
kevytkeinorasvalevitettä,
kevytmaitotuotteita,
kevytmakkaraa. Samaan
ostoskoriin löytää tiensä
perunalastupussi, sokeroitu
vesi eli limsa, kasvisrasvalla
höystetty jäätelö, pannupitsa
ja pakka siideripulloja.
Siis, kun voisi ostaa voita,
kermaa ja täyslihaa, kutakin
hillitysti, ja syödä kotona hallitusti
ja juoda vettä päälle.

Voisi myös nauraa
itsensä kenoon, kun
joskus nuukailee joutavassa,
usein haaskailee turhassa.
Voi keräillä iätajat kaapin
perälle viini- ja muita
pulloja, vie ne sitten lastina
pullonkeräykseen ja saa
muutaman lantin (voisi
viedä lasinkeräykseenkin).
Sama hemmo huitaisee
menemään isommitta
mietteittä paperirahoja
joutavuuksiin, joita ei ole
aikonut hankkia ja joita ei
tarvitse.

Pikkukaupoissa laskee senttejä,
isoissa ei laske edes euroja.
Autohimon riivaamana toimii
kuin ohjelmoitu robotti: vähän
vain vilkaisemaan autokauppaan,
eikä pieni koeajokaan mitään
maksa, mutta kas, jo piirtyi
nimi paperiin. Sitten bensapumpulla
on tarkka syynäys, montako
kymmenesosasenttiä pa nousi
taas (pa on polttoaine, vaikka
voi lyhenne yhtä onnistuneesti
tarkoittaa peeaata).

Autokauppoja mokaa helposti,
asuntokauppoja ei uskalla
edes muistella. Aina on hupaa,
kun meikätallero joutuu tekemisiin
ison rahan kanssa - se menee
jotenkin yli käsityksen. Pienet
sentit kyllä ymmärtää ja niiden
kanssa on helppo nuukailla.

Otetaan vaikka koiravero.
Nimimerkki "sadan kunnan
valtuustotyöskentelyä
vuosikymmeniä seurannut"
äimisteli kerran toisensa jälkeen,
miten koiravero aina ja
vääjäämättä jaksoi
venyttää kokousaikaa,
nostatti kymmeniä
puheenvuoroja, kiivasta
riitelyä, tunteellisia selityksiä,
äänestyksiä ja pitkän pulinan
perästä päätöksen, että
koirat ovat verottomia.
Samassa valtuuston
kokouksessa saatettiin
keskusteluitta, yhdellä
nuijan kopautuksella
lyödä lukkoon miljoonahanke,
-velka tai -takaus. No, tietty
hyvin valmisteltu asia ei enää
päätösvaiheessa tarvitse
paljon kopua. Pääasia, että
päätöksiä syntyy ja
kokouspalkkioille tulee
katetta.

Torilla tinkii, herkkukaupassa
ei. Ravintolassa tilaa reteesti
hyvää - ja jälkkäriä myös,
laskua maksaessa laskee
killingit, mitä malttaisi jättää
juomarahoiksi.

Miten milloinkin -linja on
ehkä kuitenkin tasapainon
kannalta paras. Jos näet on
aina johdonmukainen, voi
joutua allikkoon. Jos aina
nuukailee, panta kiristyy,
jos aina hassaa, tili tyhjenee.
Jos hyppii aina oikealla jalalla,
vasen surkastuu, jos kääntyy
aina vasemmalle, kiertää
ympyrää, jos harkitsee
kaikkea hartaasti, ei synny
ratkaisua, jos aina soutaa,
ei voi huovata - ja sepä
vasta tekisi elämästä vaisua.