Liikkuva laboratorio

Ihmisruppa on ihmeellinen
kemian laitos, liikkuva
laboratorio. Toiseen päähän
tungetaan raaka-ainetta,
toisesta päästä jäte ulos,
ja siinä välillä puhisee ja
puhkuu, tohiseva tehdas
päästää kaasuja ja hikeä,
räkää ja mölyä. Koko
touhupaketti pysyy kasassa
rungon, siis luiden, ja seinien,
siis nahan, turvin. Ja näitä
kummallisia tehtaita vilistää
maapallolla miljardeittain.
Lisäksi touhussa mukana
ovat miljardit muut vastaavat
"laitokset", eläimet, ötökät,
elolliset lajit, puhumattakaan
kasvikunnan ilmestyksistä.
Kaikki mitä ilmeisimpiä
laboratorioita.

Keho on iso tehdas, jossa
on lukemattomia pienempiä
osastoja. Ne jakautuvat
yhä pienempiin yksiköihin,
jotka toimivat itsenäisesti ja
kokonaisuuksina, työnjako
selkeänä, yhteistyö kitkatta
- ainakin siis pitäisi. Kuten
muussakin työelämässä,
myös elävässä laboratoriossa
voi takkuilla ja katkeilla.
Kun jokin yksikkö kakoo,
kokonaisuus voi kärsiä.
Vika voi korjautua, mutta
se voi myös muuttua koko
tehtaalle kohtalokkaaksi.

Jos semmoinen salaperäisyys
kuin ihmisen tuntemus äkkää,
että nyt on jotakin vialla, alkaa
todellinen touhu, vian korjaaminen,
joka voi olla hakuammuntaa
tai täsmäohjus. Keholaboratorion
vian korjaaminen voi joko onnistua
tai vika voi äityä entistä
pahemmaksi, ja on mahdoton
sanoa, johtuuko tilanne viasta
itsestään, elimistön omista
korjauspyrkimyksistä vai
ulkoisista hoitokeinoista.
Kukapa sen tietää, koska
kelvollista vertailukohdetta
ei voi olla. Paitsi jos on
käytössä klooni.

Muuan iäkäs tuttavani kyllästyi
isoon dosettiinsa, eri lääkkeitä
piti päivittäin ottaa kymmenkunta,
mutta olo oli aina vain kehnompi.
Hän jätti pois valtaosan lääkkeistään,
ja kas, olo koheni. Hänen
ruppalaboratorionsa oli kai
kuormittunut liiaksi.

Julkisuus on täynnään kiistelyä
lääkkeistä, niiden tarpeettomuudesta
tai tarpeellisuudesta, lääketehtaiden
lobbauksesta ja lääkäreiden
sidonnaisuuksista, etiikasta,
luomuelämästä, kemiallisten
aineiden kuormituksesta paitsi
ihmiskehossa myös ympäristössä
(siis siinä mielessä, että ihmisen
ulosteet kemiallistavat vesistöjä).

Ei riitä, että ihminen höystää
erilaisilla lääkkeillä omaa kemian
tehdastaan, vaan kemian tuotteita
tulvii sisään kehon lastauslaiturille
muutenkin kuin pillereinä.
Niitä ei voi edes välttää, vaikka
tahtoisi. Ihminen hengittää
erilaisia partikkeleita ilman
mukana, popsii ruokansa
mukana jos jonkinlaista
kemian tuotetta, makuaineista
säilöntäaineisiin, raaka-aineetkaan
eivät suinkaan nykyään ole
käsittelemättömiä. Vilja ja jauhot
ovat käsiteltyjä, kasvikset ja
hedelmät niinikään, teuraseläimiä
on lääkitty, kasvatuskala on ties
miten tuotettu. Lista on loputon.

Ehkä vain kivikauden ihminen
on voinut välttyä keinotekoiselta
kemialliselta hyökkäykseltä.
Vaan siihenhän ei ole paluuta.
Ehkä ihmislaboratorio osaa
tämänkin ongelman hoitaa,
"mutantoitua".