Takatoukuria tuupppaa

Saattoi olla aika, jolloin kehitys
merkitsi edistystä. Nyt tuntuu,
että takatoukuria vain tuuppaa.
Kehityksen merkitys on kellahtanut
takaperoiseksi, takaisinmenoksi,
taka-askeliksi, eli kehitys on
yhtä kuin peruutusvaihde.

Ei sen puoleen, ainahan vanhempi
polvi on sanonut, että huonoon
suuntaan mennään, mutta ei se
tähän asti ole oikein ollut totta.
Ikäpolvesta toiseen on surkeaksi
syytetystä nuorisosta kasunnut
osaava ja edistystä tahkoava
yhteiskunnan rakentaja. Nytpä
syytösten kohteena ei olekaan
nuoriso vaan "kaikki".

Historia kertoo, että valtaapitävien
kourat ovat aina olleet kyynärpäitä
myöten rahvaan rahamassissa ja
kynnet selkänahassa. Nyt ryöstö
on ehkä aiempaa hienovaraisempaa
mutta yhtä tehokasta. Köyhä köyhtyy
yhä ja rikas rikastuu, noin yleisesti.
Ja kansariepu raahustaa.

Taikuri nimeltä Euro sulki markan
kouraansa ja puhalsi: kas, ykkösen
lantti muuttui ykkösen lantiksi, mutta
hinnat kuusinkertaistuivat. Muutama
sauvan heilautus lisää, ja koko
porukalla on niskassaan satojen miljardien
lanttien velat.

Suuria puhalluksia on tätä pienemmissäkin
kuvioissa. Viimeisin huijaus on diesel,
jonka hinnan kapuaminen bensan tasolla
ylen suuresti kismittää niitä, jotka
valtio houkutti muutama vuosi sitten
hommaamaan dieselauton.
Dieselvero kuitenkin istuu kuin hirvikärpänen
tukassa. Aikoinaan se tasasi dieselin etua,
mutta koska sen nimi on VERO, sitä ei
voi poistaa. Veron sisäänrakentunut
ominaisuus on pysyvyys ja kasvu.
Kun 90-luvun alun lamassa vähän
talkooleimalla höystettynä kerättiin
"tilapäinen" autovero, jäi se pysyväksi,
tietenkin. Nyt sille on annettu muita kivoja
nimiä, käyttövero, ympäristöllinen vastuu,
liikennekulttuurin kohennuskolehti....

Nykyinen rakennuskanta on silkkaa
silkkoa, sillä vanhan kansan osaaminen
unohtui vanhanaikaisena. "Palkkioksi"
asujat, jokainen siis, tuskailee valtavia
korjauskustannuksia, kun elementtitalojen vesi- ja
viemärirakenteet sortuvat ja 70-luvun
energiakriisin pelottamana umpirakennetut
pientalot homehtuvat. Joka asuu vaikkapa
50-luvulla paikoilleen muuratussa kivitalossa,
saa olla onnellinen homeettomasta asumisesta
ja kunnon rautaputkista, kumma, jos ovat
pahastikaan ruostuneet. Jos asuu vanhassa
pohja- ja kattotuuletetussa hirsitalossa,
on suorastaan rikas. Entivanhaan
rakennettiin talot kestämään isältä
pojalle, nyt kuulemma tarkoitus ei
ole kestää laisinkaan (kunhan kauppa
käy), mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kunhan kauppa käy, on teemana
oikeastaan kaikessa. Auto maksaa
maltaita ja on semmoinen paketti,
että kun kynnen kokoinen osa hajoaa,
on puoli autoa vaihdettava, mieluimmin
koko auto. Autoja ei edes suunnitella
kestämään pohjoisia oloja, on liian
pieni markkina, jotta kandeisi.
Sama myymisen, ei huoltamisen,
periaate puhaltaa läpi kaiken muunkin
tekniikan. Mitään laitetta ei tallero
voi purkaa, putsata ja panna taas kasaan
ja hyvin pelaa, kuten ennen.
Kun laite sanoo naks, ei muuta kuin
kauppaan ostamaan uutta. Mitä kumman
hurskastelua sitten on puhua kestävästä
kehityksestä ja ympäristöllisyydestä,
kun väki pannaan semmoiseen rakoon,
ettei kiihtyvälle kulutukselle ole
vaihtoehtoa.

Saduissa kiltti palkitaan, tuhmakin
saa palkkansa. Totta vai tarua. Totta.
Meillä kansa on kilttiä ja palkitaan
"kehityksellä". Väki saadaan mukaan
mihin tahansa hölmöön takasteppiin,
kun riittävän pohtevasti sanotaan, että
nyt kyse on vääjäämättömästä kehityksestä
ja että mukaan on noustava, muuten juna
menee menojaan.

Yks puhallus oli kans toi riki.
Armonaikaa oli vähän, sitten kaikilla
oli pakko olla digiboksi. Nyt puhutaan
teräväpiirrosta. Pakko, mikä ihmeen pakko,
ja mitä iloa niistä on, siis olennaista iloa.
Varsinkin kun laitteet on suunniteltu
kestämään takuuaika plus muutama päivä
päälle. Millä ihmeen rahoilla niitä
ollaan alvariinsa ostamassa. Poikkeuksiakin
on: mökillä on iso telkunrömiskä, joka on
kestänyt kymmenien asteiden lämmönerot
(seinät joskus jäähuurussa) jo 20
vuotta - ja se ostettiin valmiiksi vanhana.
Kas, diginkin siihen sai. Salora osasi, tai
sitten se telkku lienee ollut valmistajalta
moka.

Takavuosina sai palkollinen tilinsä firman
kasööriltä ja voi maksaa laskunsa firmojen
konttoreissa, jopa sivukonttoreissa.
Siihen aikaan olivat laivat puuta ja miehet rautaa,
nyt päin vastoin, eikä palkkapusseja
enää ole eikä firmojen konttoreissa
enää oteta maksuja vastaan. Koko liikenteen
on kaapannut pankki.

Kun väki oli muovitettu, homma saatu
pohjatuksi pankki- ja luottokorteille
ja rahvas oppimaan pankkien
maksu- ja ottoautomaateille, poistettiin
pankkien tuulikaapeista maksuautomaatit
ja väkeä alettiin hätistää verkkopankkeihin.
Harmi vain, kun kaikilla mummeroilla ei
ole tietsikkaa. Kaikki eivät sitä kerta
kaikkiaan edes pysty hankkimaan tai
käyttöä omaksumaan, vaikka miten
porkkanoitaisiin ja uhkailtaisiin.
Pankkiin saa vielä köpöttää, tulkoot
väki jonottamaan, elleivät toimi
kuten rahavalta tahtoo, mutta
laskun maksun palkkio on paha,
ehkä isompi kuin lasku itse. Saatiinpa
kuitenkin pankin väki irtisanotuksi.
Tosin käteistä rahaa alkaa olla turha
kinuta pankista, onhan keksitty muovi,
käyttäkööt sitä. Pankki saa puolestaan
rahastaa kortinlukijan tarvitsijoita.
Säästöpossutkin on teurastettu: kolikoita
ei enää kannata viedä pankkiin, niitä ei
oteta vastaan, ja jos otetaan, laskentapalkkio
ei kata possun mahansisältöä.

Eikä tässä vielä kaikki: kun väki on
saatu pankki- ja luottokorttien varaan,
aletaan pankkiautomaatteja poistaa.
Kukaan ei saa tarvita rahaa.

Siis RAHAA, tiedättehän, sehän oli joskus
nimitys seteleille ja kolikoille. Niitä tarvittiin
ennen, se oli muistaakseni oravannahkojen
ja plootujen jälkeen - eikö ollut alkeellista.
Nythän meillä on tämä virtuaaliraha, kätevää.

Veronmaksajilta kerätään rahaa, jotta
valtio pystyisi järjestämään kansalaisilleen
niiden tarvitsemia palveluita. Kuulostaa
järkevältä, mutta ei se mitään. Nyt tarvitaan
kehitystä, siis kehitetään. Yhtiöitetään,
ulkoistetaan, liikelaitostetaan myös
peruspalveluita, semmoisia, joista
puhutaan laissakin.

Veeärrä ei kulje, raiteet rapistuvat,
tiestö romuttuu, sähköt eivät pelaa,
lentäminen on käynyt liian kalliiksi,
yleisellä radiolla ei ole rahaa, valtion
kuntakirstun varaan sysäämät koulut
kylmenevät, posti pinnistelee pulassa,
mikä pahinta, terveydenhuolto
tutisee ja tuuppaa veronmaksajia
rahastettavaksi yksityisille "palvelun
tarjoajille", vanhuksilta riistetään vaipat,
ei sen puoleen, niin riistetään ruokakin
ja huoma. Vain äitiyspakkaukset
komistuvat. Siellä suunnallahan on
tulossa uusia maksajia, tyhjän saajia.

Jos kerran markkinat astuvat
palvelun saappaisiin, niin missä
kummassa on kilpailu ja vaihtoehtoistaminen,
joka kai on edellytys toimivuudelle.

Ja tähän loppuun varoitus: älä lue tätä
blogia, jos olet herkkäuninen, -uskoinen
tai -hipiäinen tai muuten vain ahdistuva,
tai jos olet lapsi, nuori, aikuinen tai
ikäihminen, vanha, sairas, rahaton, asut
etäällä laajakaistoista, pankeista,
kouluista, keskustoista, auratuista
teistä tai sulkemattomista kyläkaupoista,
tai vaikka et kuuluisikaan mihinkään
näistä edellä mainituista ryhmistä.
Tämän blogin käytöstä voi aiheutua
vakavia vaurioita mielelle, kielelle ja
käytökselle.