Kevään kivaa kujerrusta

Pitkän pimeän jälkeen tuntuu, kuin
valon määrä kasvaisi kohisten,
kirjaimellisesti, kun luonto
vähä kerrassaan "herää".
Kummallista, miten syksyllä pimeys
lisääntyy nopsaan pysyäkseen
pitkään, mutta annas, kun päästään
helmi-maaliskuulle, päivä pitenee
ripeästi. Nyt huhtikuussa valo
suorastaan kimaltaa - tai siis
hanget kimaltavat, illat valkenevat.
Kevään "nousuhumalan" kruunaa
kujerrus.

Pehmeiden hankien aikaan saattoi
kuulla varovaisen äännähdyksen
sieltä tai täältä, mutta muuten
hämärissä oli hiljaista. Nyt kun
valon määrä kasvaa nopsaan,
äänten määrä lisääntyy samaa
tahtia.

Muuttolintuja on bongattu jo
viikkoja, ja mökillekin ilmestyi
jo urpiaisparvi. Peipoista ei vielä
täällä ole ollut havaintoa, mutta
talvehtijat ovat olleet näkyvästi
ruokintapaikoilla.

Kun oli tosi kylmä, hömötiaiset
olivat rohkeina, eivät turhaan
kuluttaneet energiaa paetakseen.
Talitintit, sinitiaiset ja hömpyt
kävivät kilpaa oravan kanssa
laudalla. Kaipasi vain punatulkkuja,
mutta riemu oli suuri, kun pari
päivää sitten yksi pariskunta
vieraili syömäpaikalla.

Nyt ovat tulleet jo joutsenetkin;
tulee jotenkin alkuvoimainen tunne,
kun etäältä alkaa kuulua törähdyksiä
ja hetken kuluttua uljas lintupari
lentää yli kohti pohjoista. Upeata,
taas on talvi takana ja valkeat
linnut palaavat.

Metsäkanalinnut melskaavat
jo perinteisillä soidinmaillaan;
pilkkimies niitä voi onnellisena
kuulostella. Lähisaaressa
krookahtelevat korpitkin,
kevätrinnoin.

Kun muuttolinnut vähitellen,
kukin laji vuorollaan, saapuvat
pesintäseuduilleen, on konsertti
valtava. Vihellysten kirjo on
rikas, kuoron yhteinen melu
on lähes kakofoniaa, mutta
mieluisaa sellaista. Aurinko tuskin
ehtii kurkata, kun meteli jo
alkaa. Nautinnollistahan se
vain on.

Sitten äkisti, kaikki vaikenevat.
Pesintä on alkanut, kesä on tullut.