Osaamaton oikeusvaltio

Suomalaiset ovat ylpeitä syystäkin
oikeusvaltiostaan. Se on laatuisasti
kehittynyt, mutta joskus lainkäyttö
lyö korvalle oikeustajua. Tosin
Raamatussa neuvotaan kääntämään
toinenkin poski.

Oikeusvaltiossamme joskus uhri on
se, jota sivalletaan, ja sivalletaan usein
vielä toisenkin kerran.

Kansalaisten oikeustaju tulee loukatuksi
aika ajoin. Huomaa, että oikeus on
joskus kaukana oikeudenmukaisuudesta
tai laki etäällä arkitodellisuudesta.

Itsensä tai omaisuutensa puolustajat
voivat päätyä syytettyjen penkkiin, ja
raiskauksen uhri yhä syyllistetään.
Jotenkin homma kiepsahtaa niin,
että koko sotkun alullepanijasta,
rikoksen tekijästä, tulee uhri, ja
rikoksen kohteesta viime käden
syyllinen.

Oscar-palkittu Kramer vastaan
Kramer -elokuva on myötäkarvainen,
sehän sentään päättyi onnellisesti,
verrattuna joihinkin suomalaisiinkin
avioeromurhenäytelmiin. On tapauksia,
joissa oikeutta tunnutaan voitavan
pyöritellä mielin määrin eikä
tehtyjä päätöksiä edes tarvitse
noudattaa.

Jos päätös on hampaaton, kenen puoleen
voi kääntyä, onko olemassa toimeenpanevaa
elintä. Kuka ottaa vastuun lain
toteutumisesta. Onko se poliisi, sossu,
joku muu viranomainen, vai pitääkö
vain heilutella päätöspapereita toisen
nokan edessä. Nämä kaikki voivat
pahimmassa tapauksessa olla yhtä
tehokkaita.

Pitäisikö tulosta sitten etsiä omin
valloin, mutta siinäkin lopputulos
olisi surkea. Ei taitaisi toteutua
nykypäivänäkään Kaarlo Kramsun
Ilkka-runon vahva sana:
Ei oikeutta maassa saa
ken itse sit ei hanki.
Jaakko Ilkkakin mestattiin.

Turhauttavissa oikeusprosesseissa
rahaa palaa paitsi maksumiehiksi
tuomituilta myös yhteiskunnalta,
voimavaroja tärvääntyy osallisilta, ja
tulevaisuudeltakin viedään eväitä,
jos järjestelmä ontuu.

Kahdensadan kansanedustajan
luottoporukka istuu niillä töin,
että heidän käsistään syntyisi
onnistuneita lakeja ja entistä
parempaa yhteiskuntaa sen jäsenten,
siis maksumiesten, elää ja tehdä työtä.
Lakien lisäksi odottaisi järjestelmässä
olevan riittävät resurssit takaamaan
lakien toteutumisen.

Näillä kuitenkin mennään, sillä tuskin
olisi sivistysvaltiolla palaamista
muinaisuuteen: siis että kulloinenkin
kaplakka selvitettäisiin kyläraadin voimin.
Semmoinen oikeus olisi raa'an
suoraviivainen. Syntyisi roppakaupalla
vääriä tuomioita.

Joku kysyy, miten se eroaisi nykyisestä.
Vankilathan ovat kuulemma täynnään
syyttömiä ihmisiä.