Eteenpäin ennen ehtoota

Ei auta jäädä kyhjöttämään, vaikka mieli
ei jaksaisikaan liikahdella - on vaikka
pakotettava itsensä liikkeelle. Puoli vuotta
on blogipalstani vaiennut; on tuntunut
jotenkin raskaalta kirjoittaa, kun blogiin
houkuttelijaani ja ahkeraa kommenoijaani,
Velipoikaa ei enää ole. Veljen ajatteleminen
on pitänyt alavireisenä, ikävä on häntä.

Talvi meni, kevätkin ehti mennä ohi, ja nyt
on kesä jo heleimmillään. Potut pantiin
mökillä maahan, herneet keppien juureen,
kukkien siemenet istutettiin ja uusia
perennojakin hankittiin. Kesään
valmistautuminen ja satotoiveiden
pohjustaminen on mukavaa touhua,
mutta ennen kaikkea se alkaa olla
näillä köppäsillä vuosilla tärkeää
hyötyliikuntaa. Samaa tarkoitusta
palveli äherrys korvasienien toivossa,
hakkuualueilla loikkiminen. Saalista
tuli melko vähän, mutta onneksi
mökkinaapuri tuli kylään kori täynnä
mustia möykkyjä tuliaisinaan.

Lapissa on hautovaa hellettä kestänyt
jo toista päivää, elohopea on noussut
korkeammalle kuin mitä olen ikinä
nähnyt, siis Suomessa, 30 asteeseen.
Pariksi kolmeksi päiväksi lupaillaan
vielä lämmintä, mutta sitten kai jo
palaillaan normaaliin päiväjärjestykseen.
On käytävä paatilla jossakin heittämässä
haukia ennen kuin haukilahdet ruohottuvat
liikaa ja ennen kuin helteet äityvät iän
ikuisiksi ukkosiksi. Riesa järvellämme on,
että jos vähän saadaankin lämmintä, niin
nopsaan sitä seuraa ukkonen. Täälläkin
se on melkoista rytinää. Yksi hyvä
puoli helteissä on: elleivät ole ihmiset
kovin energisiä, niin eivät jaksa hyttysetkään
hyristä. Helppo möyriä kasvimaalla,
kun inisijät eivät ole koko ajan kimpussa.

Tapio pesi laiturilla tänään kaikki matot,
ja vielä ryijykin innostuttiin panemaan
mäntysuopapyykkiin - kirkasta tuli, ja
vaikka ei ollut tuulen virettäkään, niin
melko nopsaan niinkin tukevat tekstiilit
näyttävät kuivuvan. Talviturkkikin
samalla tuli heitetyksi veteen eli
molemmat heittäydyimme uimasilleen,
kaksikin kertaa.

Hauskinta on kuitenkin ollut seurata
mökillä kirjosieppojen perhe-elämää -
poikasia ruokitaan kovasti ja samalla
pihapiirin itikat vähenevät. Netissä taas
on mukava katsella nettikameraperheitä,
siis kalasääksiä. Toinen pesä on Turun
saaristossa, toinen Hailuodossa.
Kumpaankin pesään tuli kolme neljä
munaa, ja ainakin Hailuodon pesällä
jo kaksi poikasta on kuoriutunut.